Riistanhoito­jaosto

Riistanhoitojaosto

Eteenpäin vai peruuttaakko?

”Elämme vaikeita aikoja”, totesi joensuulaisen näyttelijä Timo Lavikaisen esittämä sketsihahmo useaan otteeseen tänätalvena eräässä lauantai-illan sketsiohjelmassa. Samaa voisi sanoa siitä, mitä tulee riistanhoitoon. Useampaa metsästyksen ja riistanhoidon kannalta tärkeää lakia ollaan parasta aikaa rassaamassa valtiovallan toimesta samalla kun joudumme painiskelemaan uusien haasteiden parissa.

Sekä metsästyslakiin, että ampuma-aselakiin on tulossa lähiaikoina merkittäviä muutoksia. Ampuma-aselakia joudutaan uudistamaan EU:n direktiivimuutosten vuoksi ja metsästyslakia päivitetään kansallisista lähtökohdista nähden. Kovin tarkkoja tietoja ei ampuma-aselakiin tehtävistä muutoksista ole vielä tihkunut kirjoittajan korviin kirjoitushetkellä, mutta metsästyslakiluonnos on jo kiertänyt lausuntokierrokselta ja ministeriön visio alkaa olla selvä. Uudessa lakiluonnoksessa on paljon hyvää ja mikä erikoista siinä on tulossa kevennyksiä useisiin käytänteisiin sekä aivan uudenlaisia metsästysmahdollisuuksia kuten valkohäntäpeuran metsästäminen jousella ja keinovalon käyttö tietyissä tilanteissa. Riistanhoidon näkökulmasta uusi metsästyslaki tuo kuitenkin epämukavia uudistuksia etenkin pienpetopyyntiin. Kesäkauden haaskanpito ollaan kieltämässä, ainakin jos alueella on mahdollista harjoittaa karhunpyyntiä. Lisäksi Suomi on ratifioinut loukkupyyntiin liittyvän kansainvälisen sopimuksen, joka vaatii käytettävät pyydykset tyyppihyväksyttäviksi. Luonnoksessa salittaisiin kuitenkin itse valmistettujen loukkujen käyttö, mikäli ne ovat hyväksytyn mallin mukaan valmistettuja. Vielä ei tiedetä paljoakaan siitä, miten tarkat nämä mallivaatimukset ovat ja mitkä loukkumallit ylipäätään hyväksytään. Epävarmaa on myös yleisimpien käytössä olevien hetitappavien rautojen kohtalo. Sanomattakin lienee selvää, että näiden tyyppihyväksyntöjen saanti tulee olemaan kallista ja vielä on epäselvää, että kuka näitä katsastuksia kustantaa. Nämä muutokset ovat tuskin ainakaan pienpetojen pyyntiä helpottavia muutoksia.

Metsästyslain uudistus tuonee mukanaan uusia työkaluja Riistakeskukselle säädellä pyyntiä ja pyyntiaikoja. Todennäköistä on mahdollisuus määrätä saalisilmoitusvelvollisuudesta nykyisen metsäkauriin saalisilmoituksen tavoin valtioneuvoston asetuksella Eteenpäin vai peruuttaakko? sekä mahdollisuus asettaa metsästäjäkohtaisia saalisrajoituksia. Nämä ovat sikäli hyviä työkaluja, että huonoina riistavuosina metsästysajan lyhentämisen ja täyskieltojen lisäksi on mahdollista asettaa myös lakisääteisiä saaliskiintiöitä. Velvollisuus ilmoittaa saaliista tulee lisäämään työtä metsästäjille, mutta tarjoaa tutkijoille paremmat välineet seurata riistakantojen kehitystä ja helpottaa näinollen myös pyynnin sääntelyä.

Suurpetotilanteesta riittäisi varmasti yksi sana: liikaa. Kaatolupien saamiseksi suurpetohavaintojen välittäminen ja dokumentointi mahdollisuuksien rajoissa on tärkeää. Villisikakanta on edelleen vahva, eikä se viimeisimpien tilastojen mukaan ole taantumassa pyynnin tehostumisesta huolimatta. Afrikkalainen sikarutto huolestuttaa sikataloutta ja onpa villisika perso myös metsäkanalintujen munille ja pienille poikasille. Maa- ja metsätalousministeriön kanta onkin viimeaikoina ollut se, että jos sika passiin vilahtaa on pyssyn syytä pihahtaa. Sekä suurpetoja, että villisikoja tuskin saadaan kaadettua riittävissä määrin tilanteen korjaamiseksi.

Hirven kohdalla tilanne tulevaisuudessa varmasti hieman valoisemmalta, sillä paperilla tehtyjän muutosten myötä kaatolupia tulossa seurallemme ilmeisesti aikaisempaa vähemmän, vaikka kannassa ei todellisuudessa ole tapahtunut muutosta ja hirviä on metsässä yhtä lailla kuten ennenkin. Seuraukset osaa päätellä jokainen. Nyt aktiivisella nuolukiven viennillä maaston ja hyvin kohdennetulla pyynniillä on meidän metsästäjien tehtävä se minkä voimme liikenne- ja metsävahinkojen minimoimiseksi. Pienriistan osalta on toivottava pesinnän onnistumista, erityisesti metsäkanalinnuilla jotta pääsisimme ensi talvena harrastamaan latvalinnustusta. Vesilintukannat ovat viime vuosina olleet taantumaan päin ja tämä on huomioitu seuran riistanhoitoa suunniteltaessa. Huomiota on syytä kiinnittää myös metsäjäniksen ja rusakon valtataisteluun elinalueista metsästysmaillamme. Rusakkokantantaa sietäisi harventaa suhteessa tuntuvammin metsäjäniskantaan nähden.

Aurinkoista kesää ja intoa riistanhoitoon,

Tapio Tiimonen